Oulu 2026 avajaisfestivaaleilla oli mielenkiintoinen esitys Maan kieli, saamelaisesta identiteetistä ja kulttuurista kertova näyttely, jota kävin katsomassa. Museon esityksessä sain vielä enemmän näkökulmia jo minulle entuudestaan mielenkiintoiseen aiheeseen, olen aina ollut kiinnostunut Uralilaisista kulttuureista. Museossa silmiäni avasi erilaiset tavat katsoa saamenkulttuuria, sillä traditionaalisen tyylin lisäksi museossa katsottiin aihetta myös modernin linssin läpi, esim. Ikea-kassista tehty saamenasu. Museossa katsottiin myös kolonialismin vaikutusta saamen kulttuuriin ja identiteettiin ehkä hieman abstraktien teosten kautta.
Museossa olleet työkalut ja varusteet toi hyvin esiin sen, miten kekseliäitä saamelaiset on ollut ja miten ne on pärjännyt vaikeissa oloissa. Tämä antoi kuvan erittäin vahvasta kulttuurista.
Näyttelyssä oli katsottavana erilaisia lyhytelokuvia ja dokumentteja, joissa tuli esiin saamelaisten historiaa, kulttuuria sekä myös heidän modernia elämäänsä. Mieleen jäi erityisesti lyhytelokuva, jossa saamelainen kulki lumen läpi potkukelkalla luonnossa, mutta saapuikin lopulta hylätylle teollisuutta muistuttavalle betonirakennukselle.
Tällä betonirakennuksella saamelainen keitti itselleen kahvia laittamalla energiakeittimen päälle nykäistävällä moottorilla. Tämä kuvasi mielestäni hyvin nykyajan muutosta saamelaisten elämässä.
Olin itse yllättynyt siitä, että vaikka kuinka paljon olen kiinnostunut muinaisajoista, niin jopa nämä modernimmat näkökulmat herättivät minussa paljon ajatuksia sekä sen, että sain kunnon otteen siitä, millä tavalla saamenkulttuuri on kehittynyt politiikan ja nykyajan myötä.
Aluksi nämä modernit jutut, kuten Ikea-kassista tehty saamenasu, tuntuivat itselle vähän oudolta ja jopa ristiriitaisilta. Olen aina itse katsonut saamenkulttuuria enemmän perinteiden kautta, joten tällainen moderni toteutus tuntui oudolta. Kun asiaa alkoi kuitenkin miettiä enemmän, niin se auttoi ymmärtämään, ettei kulttuuri voi pysyä samanlaisena ikuisesti, vaan se muuttuu ajan ja ympäröivän maailman mukana.
Jälkeenpäin mietittynä mieleen näyttelystä jäi siis se, kuinka monella eri tavalla saamen kulttuuria voi tulkita, esittää ja näin ollen säilyttää. On abstrakteja tapoja esittää aihetta sekä erilaista taidetta ja myös suoranaista historiaa, jotta jokainen ihminen saisi jonkinlaisen otteen aiheesta.